Moni on joskus kuullut vanhempiensa tai isovanhempiensa kertovan, kuinka heidän ensimmäinen palkkansa oli esimerkiksi 600 markkaa kuukaudessa. Nykyään kyseinen summa kuulostaa lähes absurdin pieneltä. Samalla syntyy helposti ajatus siitä, että ennen ihmiset työskentelivät lähes ilmaiseksi.
Todellisuudessa pelkkien numeroiden vertaaminen eri vuosikymmenten välillä johtaa harhaan. Raha ei ole koskaan ollut täysin samanarvoista eri aikakausina, sillä inflaatio ja yleinen hintatason nousu muuttavat jatkuvasti ostovoimaa. Juuri siksi vanhat palkat näyttävät nykyrahassa paljon pienemmiltä kuin ne oikeasti olivat.
Markka-ajan palkat näyttävät nykyään oudoilta
Suomessa elettiin markka-aikaa vuoden 2002 alkuun asti ja erityisesti vanhemmat palkkaluvut voivat nykyään näyttää lähes huvittavan pieniltä. Esimerkiksi Tilastokeskuksen historiallisten palkkatietojen mukaan suomalaisen kokoaikaisen palkansaajan keskiansiot olivat:
- 1970-luvun puolivälissä noin 2 000-3 000 markkaa kuukaudessa
- 1980-luvulla usein noin 5 000-7 000 markkaa
- 1990-luvun alussa keskipalkka liikkui jo noin 10 000 markan tasolla
Nykyrahaksi muutettuna nämä summat eivät kuitenkaan ole lainkaan niin pieniä kuin ensi silmäyksellä näyttää.
Esimerkiksi noin 3 000 markan kuukausipalkka vuonna 1975 vastaa ostovoimaltaan nykyrahassa useita tuhansia euroja. Vaikka tarkka summa riippuu laskentatavasta ja inflaatioindeksistä, kyse ei ollut vain taskurahasta ja lähes ilmaisesta työstä, vaan täysin normaalista palkkatasosta sen ajan Suomessa.
Ostovoima kertoo enemmän kuin varsinainen palkkasumma
Vanhojen palkkojen kohdalla tärkeintä ei ole itse numero, vaan se, mitä rahalla pystyi ostamaan. Tätä kutsutaan ostovoimaksi. Ostovoimaa voidaan mitata monella mittarilla ja sitä voidaan myös vertailla aikakausien ja alueiden välillä.
Jos esimerkiksi palkka oli vuonna 1980 nykyiseen verrattuna numerona pieni, mutta samalla myös asuminen, ruoka ja monet palvelut olivat halvempia, pienemmällä rahalla saattoi käytännössä tulla toimeen aivan hyvin – jopa paremmin kuin isommilla palkoilla nykypäivänä.
Tämä näkyy selkeästi asumisessa ja asumisen kustannuksissa. Vielä 1970- ja 1980-luvuilla asuntojen hinnat suhteessa palkkoihin olivat monin paikoin huomattavasti nykyistä matalampia. Toisaalta esimerkiksi elektroniikka ja autot olivat suhteessa selvästi kalliimpia kuin nykyään.
Kun ihmiset vertaavat vanhoja palkkoja nykyisiin ilman kontekstia, he vertaavat käytännössä täysin eri aikakausien rahaa keskenään.
Inflaatio muuttaa rahan arvoa jatkuvasti
Keskeinen syy ilmiön taustalla on inflaatio. Inflaatio tarkoittaa yleistä hintojen nousua ajan myötä. Kun hinnat nousevat, samalla käytössä olevan rahayksikön ostovoima heikkenee.
Tämä tapahtuu yleensä hitaasti, minkä vuoksi muutosta on vaikea huomata lyhyellä aikavälillä. Pitkän ajan kuluessa vaikutus kuitenkin kasvaa valtavaksi.
Jos esimerkiksi tuote maksoi vuonna 1985 sata markkaa, sama ostovoima voi nykyään tarkoittaa useita kymmeniä euroja eli useampaa sataa markkaa enemmän. Sama pätee palkkoihin. Vaikka numerot näyttävät pieniltä, niiden todellinen arvo oli aikanaan paljon suurempi.
Suomen Pankin ja Tilastokeskuksen pitkän aikavälin inflaatiodata osoittaa selvästi, kuinka merkittävästi hintataso on muuttunut vuosikymmenten aikana.
Kaikki ei kuitenkaan ollut halvempaa ennen
Vanhoihin palkkoihin liittyy usein myös romantisoitu käsitys siitä, että ennen elämä oli halpaa. Tämä ei kuitenkaan pidä täysin paikkaansa.
Vaikka esimerkiksi asuminen saattoi olla suhteessa edullisempaa, monet muut asiat olivat huomattavasti nykyistä kalliimpia suhteessa palkkatasoon. Kodinkoneet, televisiot ja autot olivat isoja investointeja, joita varten säästettiin pitkään. Lomamatkoja tehtiin harvoin ja ravintolaillatkin olivat harvojen herkkua.
Lisäksi korkotaso oli erityisesti Suomessa ajoittain erittäin korkea. 1980- ja 1990-luvuilla asuntolainojen korot saattoivat nousta yli 10 prosentin, mikä teki velasta huomattavasti raskaampaa kuin nykyisessä matalien korkojen ympäristössä. Lama-aikana korot karkasivat vielä enemmän käsistä ja aiheuttivat valtavia henkilökohtaisia ja yhteiskunnallisia ongelmia.
Moni nykyajan itsestäänselvyys oli myös harvinaista luksusta. Live casino, ulkomaanmatkat, ravintolassa syöminen ja jatkuva elektroniikan päivittäminen eivät kuuluneet tavallisen suomalaisen arkeen samalla tavalla kuin nykyään.
Miksi vanhat hinnat jäävät ihmisten mieleen?
Ihmiset muistavat vanhoja hintoja yllättävän tarkasti. Moni pystyy edelleen kertomaan, mitä bensalitra tai maitopurkki maksoi nuoruudessa. Ongelmana on kuitenkin se, että palkkataso unohtuu helposti samalla.
Kun joku toteaa, että “ennen kahvipaketti maksoi vain muutaman markan”, vertailusta jää usein puuttumaan se, kuinka paljon rahaa ihmisillä oli käytettävissään.
Lisäksi ihmismieli käsittelee isoja numeroeroja huonosti. Muutaman sadan markan kuukausipalkka kuulostaa nykykorvaan pieneltä, vaikka sen ostovoima olisi ollut täysin riittävä aikakauden elinkustannuksiin nähden.
Euro muutti myös käsitystä rahasta
Siirtyminen euroon vuonna 2002 vaikutti merkittävästi siihen, miten suomalaiset hahmottavat rahaa. Markka-aikaan suuret numerot olivat normaaleja, kun taas eurojen myötä summat näyttivät yhtäkkiä pienemmiltä.
Tämä muutos vaikutti myös siihen, miten vanhoja palkkoja muistellaan nykyään. Kun markkasummia verrataan suoraan euroihin ilman ostovoiman huomioimista, erot näyttävät helposti dramaattisilta. Myös markasta euroon siirtymäaikana eläneille muutos on jäänyt usein mieleen dramaattisena: vaikka numeraalisesti hinnat pienenivät noin kuusinkertaisesti, tuntui silti siltä, että hintoja pyöristettiin ylöspäin ja todellisuudessa ostovoima laski euron myötä.
Todellisuudessa vanhojen palkkojen, hintojen ja kustannusten arvioinnissa kyse ei ole vain valuutasta, vaan vuosikymmenten aikana muuttuneesta ostovoimasta ja inflaatiosta.
